Istun pauhaavan kosken rannalla mieli täynnä tunteita, tuntemuksia ja ajatuksia, joita haluan rauhassa jäsennellä. Kaiken kiinnostavan ohjelman, mahtavien kohtaamisten ja yhteisöllisyyden keskellä tuli tunne, että on pakko päästä luontoon ja olla yksin. Hakeuduin kosken äärelle, jonka pauhu vie minut lapsuudesta tuttuun. Lapsena olin usein isäni mukana, joka laski kanootilla koskia. Olo on levollinen ja onnellinen.
9IATC-konferenssin kolmannen keynote-luennon piti Dr. Annette Bischoff. Luento käsitteli pohjoismaisen friluftslivin kulttuurista ja filosofista ilmenemistä ja taustaa. Muistiinpanoja tuli kirjoitettua monta sivua. Annetten ajatteluun on vaikuttanut paljon norjalainen ekofilosofi Arne Ness, jonka jo vuosikymmeniä sitten kirjoitetut näkemykset ja ajatukset alkavat olla yhä ajankohtaisempia polttavien ilmastokysymysten takia.
Annette jaottelee ihmisten luontosuhteen neljään eri tyyppiin, joista usein jokin tai jotkut ovat yksilöitä hallitsevia.
Olemme perineet esi-isiltämme polkuja, kirjoitettuja ja kerrottuja tarinoita, musiikin, tapoja olla ja liikkua. Olemme vieneet vanhoja ja taidettuja taitoja uusiin moderneihin ympäristöihin. Annette kysyy myös, että onko meillä vielä vuonna 2022 näitä taitoja? Nykyisin luonnossa olemisen painopiste on siirtynyt aktiviteetteja, tekniikoita, varusteita, taitoja ja turvallisuutta korostavaksi.
Annette jaottelee ihmisten luontosuhteen neljään eri tyyppiin, joista usein jokin tai jotkut ovat yksilöitä hallitsevia. Osa meistä on aktiivisia ja hyvin fyysisiä ”vuoren valloittajia”, osa tietoa etsiviä kasvien ja eläinten tuntijoita, osa esteettisiä ja rauhallisia hetkessä ja tunnelmissa fiilistelijöitä ja osa henkisiä, meditatiivisia kokemuksia etsiviä. On hyvä seikkailukasvattajan pohtia, mikä itse on ja huomioida, että ohjattavassa ryhmässä saattaa olla hyvinkin erilaisia luonnossa kulkijoita.
Kivinen ja kapea polku liittää meidät lähelle luontoa, kun taas leveä ja tasainen on helppo ja nopea kulkea, mutta etäännyttää meidät luonnosta.
Opimme myös, että silläkin on merkitystä, millaisia polkuja kuljemme. Kivinen ja kapea polku liittää meidät lähelle luontoa, kun taas leveä ja tasainen on helppo ja nopea kulkea, mutta etäännyttää meidät luonnosta. Toki täytyy pitää mielessä, että on myös ihmisiä, joille esteettömyyden takia sileät ja leveät kulkuväylät ovat ainoa tie luonnon ääreen.
Lopuksi luonnon kanssa kohtaamisesta: siihen liittyvät henkilökohtaiset arvot, kulttuuri, kasvatus ja koulutus ja kaikki se mitä kannamme mukanamme kokemuksina. Annette myös kyseenalaistaa, voiko luonnosta edes puhua yksikössä. On vuoristo, meri, metsät. Joku niistä on ihmiselle tuttu ja turvallinen, toinen vieras ja pelottava. Luontoa on myös lähellä asutusta, puistoissa, puutarhoissa ja joissa. Luonto on hyvin reilu. Se ei välitä titteleistä, eikä arvota. Olemme yhdenvertaisia. Luonto tekee meidät osaksi maailmaa.
Heli Eischer