Lausuntomme on useamman tahon yhteinen ja sen ovat allekirjoittaneet seuraavat järjestöt:
Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ry – FEE Suomi (Sinikka Kunttu, toiminnanjohtaja)
Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liitto ry (Kati Vähä-Jaakkola, vs. toiminnanjohtaja)
WWF Suomi (Essi Aarnio-Linnanvuori, ympäristökasvatuksen asiantuntija)
Luonto-Liitto ry (Salla Tuomivaara, toiminnanjohtaja)
Lasten ja nuorten puutarhayhdistys ry (Eeva-Maija Bergholm, toiminnanjohtaja)
Natur och Miljö rf (Bernt Nordman, verksamhetsledare)
Suomen nuorisokeskusyhdistys ry (Eija Pietilä, toiminnanjohtaja)
Pidä Lappi Siistinä ry (Leo Pitkänen, hallituksen pj)
Pirkanmaan ympäristökasvatus ry (Petra Lattunen, puheenjohtaja)
Pirkanmaan ympäristökasvatuksen yhteistyöryhmän (PYY) työvaliokunta Pyrstö (Petra Lattunen, puheenjohtaja)
Kestävän elämäntavan edistämisen, luontokokemusten tärkeyden sekä monipuolisen varhaiskasvatusympäristön tulisi näkyä varhaiskasvatuslaissa
Kestävän elämäntavan edistäminen on vahvasti mukana varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa, jossa on mm. määritelty, että varhaiskasvatus perustuu elämän, kestävän elämäntavan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä ihmisarvon loukkaamattomuuteen. Lisäksi varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa todetaan, että varhaiskasvatuksessa tunnistetaan ja noudatetaan kestävän elämäntavan periaatteita niin, että sosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen ja ekologinen ulottuvuus huomioidaan.
Kestävän elämäntavan edistäminen on leimallisesti mukana myös esi- ja perusopetuksen sekä lukion opetussuunnitelmien perusteiden tavoitteissa ja sisällöissä. Myös nuorisolain tavoitteiden toteuttamisen lähtökohdissa nämä ovat keskeisesti mukana. Johdonmukaisuus ja jatkumo varhaiskasvatuksesta kaikkiin kouluasteisiin on oleellisen tärkeää. On tärkeää, että perusta luonnon kunnioittamiselle ja kestävään elämäntapaan luodaan varhaiskasvatuksessa ja mahdollistetaan jatkumo ylemmille kouluasteille.
Varhaiskasvatuksen tavoitteissa (luku 1, Yleiset säännökset, 3 §) tulisi luonto ja luontokokemukset lisätä taiteiden ja kulttuuriperinnön sekä kulttuuriperinteen rinnalle. Näitä tavoitteita käsittelevissä kohdissa luontoa ja luontokokemuksia ei tällä hetkellä lakiluonnoksessa mainita lainkaan. Tavoitteissa tärkeää olisi tuoda esiin luonnon ymmärtäminen ja kunnioittaminen: jokaisella lapsella tulisi olla oikeus oppia tuntemaan luontoa ja mahdollisuudet oman luontosuhteen rakentamiselle.
Varhaiskasvatusympäristö (luku 2, Varhaiskasvatuksen järjestäminen, 10 §) tuli varhaiskasvatuslaissa määritellä huomattavasti esitettyä laajempana. Laissa tulisi huomioida sisätilojen ja välineiden lisäksi myös luonto, pihat ja muut ulkona oppimisen mahdollistavat ympäristöt osana varhaiskasvatusympäristöä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa nähdään oppimisympäristöt laajemmin sisältäen luonnon, pihat, leikkipuistot ja muut rakennetut ympäristöt. Varhaiskasvatussuunnitelman mukaan ”ne tarjoavat kokemuksia, materiaaleja ja monipuolisia mahdollisuuksia leikkiin ja tutkimiseen. Niitä hyödynnetään liikunta- ja luontoelämysten ja oppimisen paikkoina.” Tämä varhaiskasvatusympäristön monipuolisuus tulisi näkyä myös varhaiskasvatuslaissa.
Lausunnon yhdessä antaneet järjestöt antavat kiitoksen lainvalmistelijoille siitä, että monialaisessa yhteistyössä ja kehittämisessä (luku 2, Varhaiskasvatuksen järjestäminen, 7 §) on huomioitu yhteistyö myös järjestöjen kanssa.
Ravintoa ja ruokailua (luku 2, Varhaiskasvatuksen järjestäminen, 11 §) käsittävään pykälään esitetään lisättäväksi se, että huomioitaisiin vastuullisuuteen ohjaava ruokakasvatus osana ruokailua. Varhaiskasvatuksessa ruokailu on paljon muutakin kuin ravintoa. Ympäristökasvatuksen ja kestävän elämäntavan edistämisen tulisi läpäistä kaikkea toimintaa varhaiskasvatuksessa. Ekologisuuden huomioiminen ja vastuullisuus ravinnossa ja ruokailussa on osa sitä.