Pääosalle suomalaista kantaväestöä on itsestään selvää, että luontoliikunnasta ja retkeilystä saa hyvää mieltä ja elinvoimaa. Moni maahanmuuttaja on lähtöisin urbaanista ympäristöstä tai alueelta, jossa luontoon ei ole uskaltanut tai voinut mennä. Heiltä voi puuttua kokonaan positiiviset luontokokemukset, vaikka olisivat asuneet jo muutaman vuoden Suomessa.
Mun juttu – meidän tulevaisuus -hankkeen luontoliikuntapajoissa 25 maahanmuuttajanuorta pääsi valmistavan koulutuksensa ryhmissä Vierumäen luontoon liikkumaan ja retkeilemään Suomen urheiluopiston opiskelijoiden ja ammattilaisten ohjaamana. Sellainen liikunta luonnossa joka kantasuomalaisesta tuntuu arkipäiväiseltä, voi maahanmuuttajanuorelle tarjota vahvoja elämyksiä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, omien rajojen etsimistä ja löytämistä, jopa seikkailua. Luontoliikuntapajoihin osallistuneet maahanmuuttajanuoret kokivat myös, että retkeily edisti heidän kotoutumistaan.
Kuinka luontoelämykset vaikuttavat maahanmuuttajanuorten hyvinvointiin?
Sain olla mukana maahanmuuttajanuorten luontopajoissa tutkijan roolissa. Tavoitteeni oli tarkastella pajojen vaikuttavuutta nuorten elämänhallintaan ja hyvinvointiin. Keskustelin nuorten kanssa, tarkkailin heitä sivummalta ja haastattelin heitä retkien aikana ja joitain kuukausia myöhemmin.
Nuoret olivat havainneet suomalaisen ja oman taustakulttuurinsa välillä eroja sosiaalisen elämän osalta. Hyvin moni heistä oli kokenut masennusta Suomessa sosiaalisten suhteiden vähäisyyden vuoksi. Vain harvoilla oli suomalaisia ystäviä, ehkä muutama suomalainen tuttava tai suhteita suomalaisen elämänkumppanin perheeseen. Moni nuorista toi esiin sen, että suomalaisiin on vaikea tutustua ja olla heidän seurassaan, koska nuoret kokivat itse olevansa sosiaalisia ja suomalaiset puolestaan koettiin ujoiksi. Yksin kotona ollessaan moni kertoi pohtivansa omia murheitaan ja mieliala laskee. Jotkut kokivat jopa pelkoa siitä että joutuvat jäämään kotiin, jos työ- tai opiskelupaikkaa ei löydy.
Luontoretket piristivät maahanmuuttajanuorten mielialaa siksi, että niiden aikana ”pääsi kommunikoimaan ryhmän jäsenten ja suomalaisten kanssa”. Aktiivinen liikkuminen luonnossa vaikutti maahanmuuttajanuorten hyvinvointiin myös siksi, että esimerkiksi ”pyörällä temppuilu nosti adrenaliinia ja rohkeutta vaativa liikunta karkotti masennuksen”. Luontoretket piristivät ja lisäsivät onnellisuutta. Eräs nuori kertoi metsäretken aikana kokeneensa oman opiskeluryhmänsä kanssa perheyhteyttä, jota hän kovasti kaipasi kotimaastaan.
Nuoret osasivatkin ottaa retkistä kaiken irti: He opettelivat innokkaasti retkikeittimen, kirveen ja puukon käyttöä, nuotion sytyttämistä ja liikunnallisia taitoja, kuten esimerkiksi potkupyöräilyä, melomista ja luistelua. He jakoivat keskenään mukanaan tuomiaan ruokia järjestäjän puolesta hankittujen eväiden lisäksi, soittivat kännyköistä musiikkia ja tanssivat koleana syyspäivänä ruokailutauolla. Nuotion ääressä nauru raikui. Monelle nuorelle luontoretket avasivat uuden tavan nauttia elämästä ja moni kertoi haluavansa jatkaa luontoretkeilyä vapaa-ajallaan.
Retkeily edistää kotoutumista
Luonnossa yhdessä suomalaisten kanssa liikkumisen ja retkeilyn koettiin edistävän kototutumista Suomeen. Syiksi kotoutumisen edistymiseen nuoret mainitsivat useimmin seuraavat kolme tekijää:
- He olivat tutustuneet useisiin suomalaisiin, jotka he kokivat avoimiksi, sosiaalisiksi, avuliaiksi, iloisiksi ja ystävällisiksi, kun heidän aiempien kontaktiensa kautta he olivat saaneet käsityksen, että suomalaiset ovat pidättyviä, ujoja ja vähäpuheisia. Luontevan yhdessä tekemisen kautta retkillä oli ollut helppo tutustua paremmin suomalaisiin. He olivat nähneet ”eri puolia” suomalaisista ja heidän käsityksensä suomalaisista oli muuttunut.
- Toinen suomalaisiin yhteisöihin integroitumista edistävä seikka oli suomen kielen kehittyminen. Nuoret olivat oppineet uusia ilmaisuja ja ymmärtämään erilaisia puhetapoja sekä luonto- ja retkisanastoa.
- Kolmas, kantasuomalaisen silmiä avaava nuorten oivallus oli se, että he olivat havainneet metsän ja retkeilyn olevan tärkeää suomalaisille. Koska he olivat oppineet paljon retkeily- ja luonnossa liikkumisen taitoja, he kokivat oppineensa toimimaan ja nauttimaan luonnossa olemisesta kuten suomalaiset. He ajattelivat, että eivät uusine tietoine ja taitoineen erottuisi retkeilypaikoilla kantasuomalaisista ainakaan siksi, että eivät osaisi toimia siellä.
Yhdenvertaisuuden kokemukset ovat tärkeä voimavara maahanmuuttajanuorille
Luontopajojen hyviin tuloksiin vaikutti varmasti se, että nuorilla oli niissä aktiivinen rooli. Maahanmuuttajanuori voi muussa elämässään kokea olevansa toiminnan kohteena tai passiivisena vastaanottajana, mutta luontoretkillä pyrittiin mahdollistamaan voimaantumiskokemukset. Ehkäpä luontopajoihin osallistuneet nuoret kokivat hallitsevansa omaa elämäänsä hetkittäin.
Elämys- ja seikkailupedagogiikka tarjoaa nuorelle myös yksilöllisiä haasteita, elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia ennalta ehkä hyvinkin haastavilta vaikuttavissa tehtävissä. Luontopajoissa suurimpiin haasteisiin valmistauduttiin harjoittelemalla tarvittavia taitoja etukäteen, jolloin useampi uskalsi yrittää, sai kokea omien pelkojen hallintaa ja onnistumista.
Myös nuorten sitoutuminen toimintaan ryhmänä edisti positiivisten kokemusten syntymistä. Nuoret tunsivat toisensa ja he kokivat vahvasti kuuluvansa ryhmäänsä; olihan heillä yhteinen nimittäjä, maahanmuuttajataustaisuus. Ryhmässä kaikki olivat tasa-arvoisia ja ryhmässä vallitsi hyvä ja avoin yhteishenki.
Kolmas tekijä, joka edisti hienojen kokemusten syntymistä ja tasa-arvoisuuden tuntemuksia, olivat toimintaa ohjanneet liikuntaneuvoja-opiskelijat, jotka olivat osallistujien ikätovereita. He saivat maahanmuuttajanuoret innostumaan myös tietopuolisista harjoitteista (esimerkiksi jokamiehen oikeudet, kartan ja kompassin käyttö ja ensiavun antaminen maastossa). Myös opiskelija-ohjaajat kertoivat saaneensa arvokasta kokemusta. Lisäksi heidän käsityksensä maahanmuuttajista oli avartunut. Aiemmin hieman etäisenä, yhtenäisenä ryhmänä koetusta joukosta oli löytynyt mukavia ja erilaisia yksilöitä, joiden elämäntarinatkin olivat alkaneet kiinnostaa.
Kohtaamisia luonnossa
Maahanmuuttajanuoret kokivat luontoliikunnan ja toimintatavan niin hyvänä, että he toivoivat seikkailullisia luontoretkiä järjestettävän lisää ja sellaisille ryhmille, joissa osallistujina olisi sekä kantasuomalaisia että maahanmuuttajanuoria. Luonnossa liikkuminen voi siis mahdollistaa luontevan kohtaamisen maahanmuuttajien ja syntyperäisten suomalaisten välillä. Ehkä näiden ryhmien välillä vallitsevat epäluulotkin voisivat näin vähentyä.
Maahanmuuttajien ryhmistä useita nuoria hakeutui myös myöhemmin järjestettyyn vertaisohjaajakoulutukseen. Tulevaisuudessa seikkailu- ja elämyskasvatuksen menetelmät saattavat heidän avullaan levitä laajemmalle, niin ihastuneita nuoret olivat suomalaiseen luontoon ja aktiviteetteihin, että halusivat varmistaa ystäviensäkin pääsyn niistä nauttimaan.
Teksti: Päivi Virtanen, KM, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto
Kuvat: Joel Nykter
Lähde:
Päivi Virtanen. 2017. Luontokokemusten kautta uskoa tulevaisuuteen. Teoksessa: Anja Kuhalampi & Hilkka Laakso (toim.). Tässä mä olen. Tuloksia ja kokemuksia Mun juttu – meidän tulevaisuus -hankkeen toiminnasta. Lappeenrannan teknillinen yliopisto, tutkimusraportit 72, s. 57-69.