Mari Pienimäki ja Johanna Huovila esittelevät Tampereen yliopiston Nyt!- nuorten ahdistuksesta ympäristöpoliittiseen toimijuuteen hankkeen tuloksia (2020-2024). Hankkeessa olivat kumppaneina Suomen nuorisokeskusyhdistys ry, seikkailukasvatusverkosto ja nuorisokeskus Marttinen ja se sai rahoituksen Koneen säätiöltä.
Mari tarkasteli esityksessään, miten seikkailukasvatus luonnossa voi tukea nuorten relationaalista resilienssiä eli kykyä kohdata koettelemuksia ja vastoinkäymisiä sekä sitkeyttä selviytyä odotettua paremmin toimimalla yhteistuumin näissä tilanteissa.
Relationaalisen resilienssin käsite kyseenalaistaa resilienssin yhdistämisen pelkästään yksilöön ja tietynlaiseen ympäristöön. Resilienssi perustuu – kuten kaikki inhimillinen kasvu – aina suhteessa toisiin. Resilienssi rakentuu siitä, että ihmisellä on kyvykkyys tukeutua toisiin ja yhdessä selvitä ja onnistua. Seikkailukasvatuksellisen toiminnan avulla voidaan opetella sopivasti haastavien tehtävien kautta elämässä pitkälle kantavia yhdessä voimaantumisen taitoja, jotka ovat oleellisia kestävän tulevaisuuden rakentamisessa.
Johanna käsitteli esityksessään ”Ekana päivänä oli jo seikkailullinen tunne”, miten nuoret määrittelevät seikkailullisuutta leirikoulussa luonnonympäristössä. Mikä tekee tapahtumista, tilanteista ja kokemuksista seikkailun? Mitkä luonnossa seikkailemiseen liittyvät tekijät voivat vaikuttaa nuorten suhtautumiseen ympäristöä kohtaan?
Johanna tuo pro gradu- tutkielmassaan nuorten ääntä mukaan seikkailukasvatuksen teoriaan ja käytäntöihin. Luonnonympäristössä yhdessä vietetty aika herätti syvällisiäkin keskusteluja ympäristöön liittyvistä asioista ja luonnonympäristössä toimiminen yhdistettynä ympäristöasioiden käsittelyyn lisäsi tietoa ja ymmärrystä sekä herätti ajatuksia luonnon tärkeydestä. Nuorten määritelmät seikkailullisuudesta leirikoulujen aikana antavat arvokasta tietoa elämyksellisyyden ja seikkailullisuuden hyödyntämiseksi ympäristökasvatuksellisessa toiminnassa, jotta voidaan vahvistaa lasten ja nuorten luontosuhdetta.