Nuorisokeskukset lähettävät nuoria eri puolille Eurooppaa ja lähialueita kansainvälisiin nuorisovaihtoihin ja vapaaehtoistöihin. Erilaisista taustoista lähtöisin ja monenlaisin motiivein varustetut nuoret lähtevät matkaan täynnä intoa ja jännitystä. Nuorisokeskus Marttinen halusi selvittää, millaista tukea reissulle lähtevät ja sieltä palaavat nuoret tarvitsevat nuorisokeskukselta. Yhteisöpedagogi Päivi Hartikainen otti siitä selvää haastattelujen ja luovien työpajojen avulla, joihin osallistui yhteensä parisenkymmentä nuorta. Tapaamisissa kerätyt tiedot olivat osa Hartikaisen opinnäytetyön toteutusta keväällä 2018 Humanistiseen ammattikorkeakouluun (HUMAK), jossa työn tilaajana oli Nuorisokeskus Marttinen. Haastatteluaineistoa hyödynnettiin myös sitaattikuvien luomisessa.
Tärkeä ennakkovalmisteluvaihe
”On mulla ollut jo aiempi kiinnostus, mutta lähteminen on pelottanut liikaa, tai ohjeet olleet epäselviä. Nyt tuli hyvä tilaisuus, kun oli tuttu ohjaaja, jolta sai tarpeeksi ennakkoon tietoa. Mulle pitää olla kaikki tieto saatavilla ja selkeästi jäsennettävissä ennakkoon.”
Tuen merkitys korostui enemmän vapaaehtoisjaksoissa, jossa kohdemaassa ollaan pidempi ajanjakso. Nuorisovaihdoissa ryhmän mukana on aina ryhmänohjaaja omasta maasta, joka hoitaa myös suurimman osan käytännönjärjestelyistä. Merkittävimmäksi lähtöä helpottaneeksi ja tukeneeksi tekijäksi mainittiin riittävä ennakkoinformaatio sekä tuttu ohjaaja tai kansainvälisen nuorisotyön koordinaattori. Heiltä nuoret pystyivät kysymään apua sekä nuorisovaihtoon että vapaaehtoistyöhön lähdettäessä.
Lähettävänä tahona oli eri nuorisokeskuksia tai nuorisopalveluita. Niiden tarjoama tuki tai sen puuttuminen oli vastaajille merkittävä. Yhdessä tapauksessa vastaaja ei edes osannut sanoa, mikä taho hänet vapaaehtoistyöhön lähetti, koska kaikki käytännönjärjestelyt olivat olleet sujuvia. Vastaavasti nuori, joka oli joutunut keskeyttämään vapaaehtoisjaksonsa suunniteltua aikaisemmin, oli joutunut selvittämään oman lähettävän tahon. Hänellä ei muutenkaan ollut tarvittavaa tietoa omista oikeuksista ja velvollisuuksista vapaaehtoistyön aikana.
Läheisten merkitys ja ohjaajan ammattitaito
Apua ja tukea saatiin myös ystäväpiiristä, jossa oli aiempaa kokemusta nuorisovaihtoon tai vapaaehtoistyöhön osallistumisesta. Joillakin vastaajista tuen tarvetta ei mainittavimmin ollut, tai he kokivat löytäneensä tai saaneensa tarvittavan tiedon itsenäisesti ennen lähtemistä.
Nuorisovaihtoihin osallistuneilla huomio kiinnittyi nuoriso-ohjaajan ammattitaitoon, osaamiseen ja luotettavuuteen. Ohjaajalta nuoret kokivat saaneensa riittävästi tukea vaihdon aikana. Yksi nuorisovaihtoon osallistunut kertoi kokeneensa, että oli jäänyt täysin yksin vaihdon aikana, eikä ollut saanut riittävästi tukea muilta osallistujilta ja ohjaajilta. Kuitenkin vastaajan mielestä juuri tämä kokemus oli kaikista merkittävin itsenäistymisen ja kasvun kannalta. Toisille vastaajille kavereiden ja perheen tuki oli riittävää, ja jotkut mainitsivat kirjoittavansa blogia ja päiväkirjaa kokemuksestaan. Toisaalta vastauksista tuli esille, että vaikka asioista keskustellaan kavereiden ja vanhempien tai muiden sukulaisten kanssa, ei heillä aina ole kovin syvällistä kiinnostusta tai ymmärrystä vapaaehtoisena toimivan arkea kohtaan.
Lähettävän tahon yhteydenpito
”Työpajani oma ohjaaja ja lähettävä nuorisokeskus auttoivat lähtöjärjestelyissä. Perillä mulla oli kaksi ohjaajaa, jotka oli ihania tyyppejä. Ryhmähenki oli ihana, koska kaikki oli samanarvoisia, eikä ne käskyttäneet ylempää. Vastuu tapahtuman järjestämisestä oli meillä vapaaehtoisilla, mutta he antoivat aina tukensa kun sitä tarvittiin.”
”Pitäishän meillä olla mentori, mutta se on mun pomo, eikä sillä oo ikinä aikaa keskustella. Näistä kokemuksista annetaan aina tosi ruusuinen kuva, mutta realismi puuttuu, siksikin halusin kirjoittaa omaa blogia. Vaikeat asiat kuitenkin opettaa eniten.”
Vapaaehtoistyöjakson aikana tukea saatiin vastaanottavan tahon nimeämiltä tutorilta ja mentorilta, jotka toimivat tehtävissään kiitettävästi. Yhdessä tapauksessa nuori ei pyynnöistään huolimatta saanut järjestettyä tapaamisia mentorinsa kanssa, joka lisäksi oli hänen lähin esimiehensä. Lähettävän tahon kanssa toteutetut skype-puhelut koettiin myös tärkeäksi, koska niiden avulla nuori pystyi jäsentämään ajatuksiaan omalla äidinkielellään. Pari vastaajista oli parhaillaan vapaaehtoistyöjaksollaan tähän haastatteluun osallistuessaan ja he kokivat saavansa tukea sen kautta. Molempien mielestä päivittäisistä tapahtumista ja mieltä askarruttavista asioista on helpottavaa puhua sellaisen kanssa, joka omakohtaisen kokemuksensa myötä ymmärtää, mistä kaikesta vapaaehtoistyössä ja vieraassa kulttuurissa asumisessa on kysymys.
Tuen tarve on suurin kokemuksen jälkeen
”Olen jutellut asiasta entisten EVS:ien kanssa, mutta en mä tällaista reflektointia oo tehny. Huomaan kyllä nyt, että sille olis todella ollu tarvetta. Kavereille oon puhunut tietenkin, mutta pitäis olla joku, joka on kokenut saman ja ymmärtää oikeesti mistä tässä on kysymys.”
”Tähän mennessä on ollut aika vaikeeta jäsennellä mitä on tapahtunut ja mitä oppinut. Nyt on hyvä puhua tälleen koneelle (skype-haastattelussa), koska jos olisit tässä kasvotusten, niin et varmaan sais musta mitään irti.”
”Ei ollut reflektointia kokemuksen jälkeen, muuta kuin jotain papereita täyteltiin. Olis kyllä hyvä semmonen, missä maailmalta palanneet tapaisi toisiaan, niin sais jakaa kokemukset sellaisten kanssa, jotka tietävät ja ovat kokeneet samaa.”
Erityistä tukea osallistujat kertoivat kaivanneensa vapaaehtoisjakson päätyttyä kotiinpaluun jälkeen, mutta myös nuorisovaihdon jälkeen. Kokemus on intensiivinen: suhteellisesti lyhyessä ajassa nuori kokee asioita, joilla on merkittävä vaikutus omaan minuuteen ja henkilökohtaiseen kasvuun. Tämän vuoksi jälkivaiheeseen ja kokemuksen reflektointiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota.
Omassa maassa kohdattava kulttuurishokki oli tullut muutamalle yllätyksenä. Shokin voimakkuutta oli lisännyt se, ettei kokemusta osannut tai voinut jakaa tarpeeksi. Reflektointiin sopiviksi tavoiksi ehdotettiin esimerkiksi luovia työpajoja, vertaistapaamista vapaaehtoistyössä olleiden nuorten kanssa sekä nuorisovaihdon päätteeksi Skype-tapaamista yhteisesti ryhmän kanssa. Osallistujien ohjaaminen vertaistoimintaan tukisi osaltaan reflektointia ja lieventäisi kulttuurishokista koituvaa hämmennystä ja yksin jäämisen tunnetta.
Mikä on sopiva tuen määrä?
Toisaalta on myös muistettava, että jokaisen on itse keksittävä ne keinot, jolla vuohi saadaan bussista ulos. Kuten eräs nuori sanoi, oppimiseen ja itsenäistymiseen hänen kohdallaan tarvittiin tunne yksin jäämisestä ja hukassa olemisesta, joka voi olla voimakaskin. Lähettävän tahon tai ryhmänohjaajan on oltava yhtä aikaa sekä aktiivinen että passiivinen yhteydenpidossa nuoreen. Nuorta ei kuitenkaan saa jättää oman onnensa nojaan kokemuksen aikana. Yhteydenpito omalla kielellä lähettävän tahon yhteyshenkilön kanssa, jolla on vielä ammattimainen ote ja omat kokemukset, koettiin tärkeiksi erityisesti vapaaehtoistyön aikana.
Opinnäytetyö Kuinka saada vuohi ulos bussista? Nuoren tuen tarve kansainvälisissä Erasmus+ -aktiviteeteissa on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805046453