Pohjolan Gibraltarista kylämäiseksi kaupunginosaksi

Suomenlinnan linnoitussaaret valittiin maailmanperintökohteeksi vuonna 1991 ainutlaatuisena sotilasarkkitehtuurin muistomerkkinä. Itämeren alueen valtapolitiikan kohteena ollut linnoitus oli merkittävä sotilas- ja laivastotukikohta, jonka asemaa kuvaa lempinimi "Pohjolan Gibraltar".

Suomenlinna rakennettiin Ruotsin vallan aikana "Ruotsin linnaksi", Sveaborgiksi, turvaamaan Ruotsin kruunua Venäjän mahdollisia hyökkäyksiä vastaan. Vuonna 1748 aloitettuja rakennustöitä johti komendantti Augustin Ehrensvärd. Linnoituksesta käsin valvottiin Helsinkiin johtavia laivaväyliä ja Ruotsin saaristolaivasto piti siellä tukikohtaansa. Sveaborg oli myös merkittävä kulttuurikeskus.  Tavat, tiedot, muodit ja aatteet virtasivat Helsinkiin linnoituksen kautta.

Suomen alueen siirryttyä Venäjälle vuonna 1808 Suomenlinnasta tuli venäläinen varuskunta, ja linnoitusta alettiin rakentaa nyt lännen uhkia vastaan. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 Suomenlinnaan perustettiin suomalainen varuskunta. Toisen maailmansodan aikana linnoitussaaret toimivat vielä ilmastotukikohtana. Tämän jälkeen linnoitus on siirtynyt vähitellen siviilikäyttöön.

Nykyisin Suomenlinna on Helsingin kylämäinen kaupunginosa, jossa asuu noin 850 asukasta. Linnoitussaaressa toimii kauppa, kirjasto, päiväkoti ja alakoulu. Sotilastoimintaa on vielä Pikku-Mustasaarella, jossa toimii Merisotakoulu.